lauantai 22. heinäkuuta 2017

Matalaliitoa

Jou jou jou.

Tässä on taas menty vähän kevyemmillä taakoilla. Tai no, kevyillä ja kevyillä, välillä vähän kovempaa, enimmäkseen vähän kevyemmin. Lisäsin yhden työpäivän viikkoon ja se tuntuu kropassa heti toisenlaiselta. Tää elämisen opettelu on jotenkin tuskaista ja väsyttävää.

No kuitenkin, asiaan! Treenien puolesta on nyt tosiaan käyty vähän kevyemmillä kierroksilla. Edellispostauksen ihmiskoe-Superdieetin jälkeen on tuntunut kaikkivoipa hyvinvointi olevan rajallista. Itse SD-dieetti meni vähän miten meni. Selittäkääpä tämä yhtälö: en menettänyt painoa, en kadottanut senttejä, mutta vatsalihakset tulivat paremmin näkyviin. Koska olen ollut emotionaalinen raunio ja elämän kestäminen vaihtelee vähän niinku päivän sisälläkin, lannistuin kovasti muiden tuloksista: sieltä lähti -5kg, tuolta -15kg. Muutoskuvat ovat hurjia, toisin kuin itsellä: vaikka ne vatsalihasten varjot syvenivät, jotenkin oli odottanut koko figuurini muuttuvan gasellimaiseksi beibeksi, joka bikineissä hehkuu taivaallista valoa. Mökötettyäni asiasta pari viikkoa, aloin vihdoin prosessoida kuuden viikon suoritusta aivojen kanssa. Suurinta antia itselleni oli loppujen lopuksi oppia, miten oma kroppa reagoi ravintoon. Ulkomuistista kun heittelen, niin meni about näin:

  1. Niin kauan kuin hiilarit olivat suhteellisen korkealla, jaksoin mitä tahansa. 
  2. Kun hiilareita alettiin laskea, jaksoin about viikon verran ihan ok. Nostin salilla jopa painoja samaan, millä normaalisti teen puolia sarjoja dieettiohjeisiin verrattuna. 
  3. Viikon hiilarivajeen jälkeen tuli aivan karmea romahdus. Fyysisesti en jaksanut yhtään mitään. Valitin dieetin vetäjille ja käskynä tuli lisätä aamupalalle kaurapuuroa. Olo koheni nopeasti, mutta nostoa dieetin punttiennätykseen ei koskaan enää tullut. 
  4. Sykkeet lakkasivat nousemasta: siis en vain yksinkertaisesti jaksanut mennä niin kovaa, että sykkeet olisivat pysyneet korkeammalla, ja jos yritin, sitä jaksoi korkeintaan minuutin tai pari verrattuna siihen, miten juoksussa pystyy tekemään pidempiä korkeasykkeisiä jaksoja. 
  5. Suolaa, suolaa, suolaa. Jos syöt puhdasta, itsetehtyä ruokaa ilman eineksiä, etkä edes vedä leipää, suolaa ei yksinkertaisesti tule tarpeeksi ellei suolapurkki heilu. Se aiheuttaa aivan järjettömän kurjaa oloa ja heikkopäisyyttä. 
Kaiken kaikkiaan aika hullu, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen dietointi! Taas opin monia asioita omasta kropastani, joita en ilman dieettiä olisi koskaan joutunut edes miettimään. Dieetin jälkeen olen tosiaan syönyt aika lailla just mitä tykkään, mitä nyt jätin semmoisen perusrungon dieetistä arkipäivään. Treeneinä olen hotkinut pitkiä lepoja ja sekalaisesti salia ja pitkää kestävyystreeniä, mäkitreenin muodossa enimmäkseen. Niin, ja lastenviihdytyksen muodossa, tämän kesän teemana on ihan ehdottomasti ollut tenavien perässä juokseminen. Kröhöm, siis siksi, että rakas veljentyttäreni on silleen ajomatkan päässä meiltä, ja sillä 'Ilviöllä on energiaa enemmän kuin kolmen sähköauton akussa. Vanhempien iloksi olen sitten käynyt useamman kerran väsyttämässä lapsen unille toimimalla hänen korkeutensa henkilökohtaisena nosturina ja ratsuna.



Suonette anteeksi hetkellisen tätimoodin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti